One For My Enemy Romaanimuotoinen tragedia I Näytös: Hulluutta huomaamattominta Could he really taste so sweet, being her enemy? (151) Olivie Blake keittää, kokkaa, kypsyttää ja kiehauttaa kasasta eriparisia ainesosia herkullisen seoksen: Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmän raamit ja perintö, urbaanin noitafantasian ominaispiirteet, venäläinen mytologia ja tarusto sekä monimutkaisten perhedynamiikkojen verkosto yhdistyvät vakuuttavaksi ja tunteita herättäväksi teokseksi. One For My Enemy on kirjana kultakimpale, jossa yhdistyy kolme kirjallisuuden lajia: lyyrinen kieli, draaman rakenne sekä romaanin muoto. Romaanimuotoinen tragedia onnistuu yhtä aikaa olemaan sekä toivottomampi, että toiveikkaampi, kuin inspiraationlähteensä. Rakenteeltaan romaani muistuttaa kovasti kolmenäytöksistä draamaa, jonka toinen näytös on pituutensa vuoksi pilkottu kolmeen osaan. Näytökset puolestaan koostuvat luvuista, joita voisi yhtä hyvin nimittää kohtauksiksi, joiden pituudet vaihtelevat, sillä jo...
Nosferatu (2024) Dracula-adaptaation moderni uudelleenfilmatisointi Olipa kerran irlantilaiskirjailija, joka kokosi epistolaarisen romaanin vampyyrimyyteistä. Olipa kerran saksalainen kauhuelokuva, joka lähestulkoon tuhottiin tekijänoikeussyistä. Ja olipa kerran, yli sata vuotta myöhemmin, goottilainen kauhuelokuva, jota ei olisi olemassa ilman kahta edellä mainittua. Bram Stokerin (1847–1912) Dracula (1987) on länsimaisen kirjallisuuden kaanonin ikonisin vampyyrikirjaklassikko. Stoker kasaa romaanissaan kokoon eri kulttuurien ja aikojen verenimijöihin liittyvistä kansantaruista ja -uskomista vampyyrin arkkityypin, jota edelleen toistamme ja uudistamme eri medioissa. Stokerin goottilainen kauhuromaani innoitti saksalaista mykkäelokuvaa, Nosferatu, Eine Symphonie Des Grauens (1922), jota pidetäänkin ensimmäisenä säilyneenä vampyyrielokuvana. Oli kuitenkin vähällä, ettei se olisi lainkaan säilynyt – tuotantoon ei nimittäin saatu auktorisoitua lupaaa silloin jo edesmenneen Stokeri...