Nosferatu (2024) Dracula-adaptaation moderni uudelleenfilmatisointi Olipa kerran irlantilaiskirjailija, joka kokosi epistolaarisen romaanin vampyyrimyyteistä. Olipa kerran saksalainen kauhuelokuva, joka lähestulkoon tuhottiin tekijänoikeussyistä. Ja olipa kerran, yli sata vuotta myöhemmin, goottilainen kauhuelokuva, jota ei olisi olemassa ilman kahta edellä mainittua. Bram Stokerin (1847–1912) Dracula (1987) on länsimaisen kirjallisuuden kaanonin ikonisin vampyyrikirjaklassikko. Stoker kasaa romaanissaan kokoon eri kulttuurien ja aikojen verenimijöihin liittyvistä kansantaruista ja -uskomista vampyyrin arkkityypin, jota edelleen toistamme ja uudistamme eri medioissa. Stokerin goottilainen kauhuromaani innoitti saksalaista mykkäelokuvaa, Nosferatu, Eine Symphonie Des Grauens (1922), jota pidetäänkin ensimmäisenä säilyneenä vampyyrielokuvana. Oli kuitenkin vähällä, ettei se olisi lainkaan säilynyt – tuotantoon ei nimittäin saatu auktorisoitua lupaaa silloin jo edesmenneen Stokeri...
”Did they send me daughters when I asked for sons?” Mulan (1998) Sukupuolen performatiivisuus Mulanin (1998) sotakonteksti luo suurta eroa sukupuolien välille – koko elokuvan juoni on siinä, että Mulan joutuu teeskentelemään miestä, koska naisena häntä ei hyväksyttäisi ottamaan isänsä paikkaa armeijassa. Sotiminen on mitä epäsopivin toimi naiselle, ja jos mies taas ei täytä supersotilaan roolia tyydyttävästi, hänen koko miehuuttaan epäillään: ”Lähettikö ne mulle tyttärii, kun mä halusin, poikii”[1] Gwendolyn Limbachin (2013) mukaan Mulan kuuluu sarjaan animaatioelokuvia, jotka tarjoavat suorapuheisia, näennäisen kapinallisia naishahmoja – hän kutsuu tätä Disneyn Uudeksi naiseksi (engl. New Woman ). Ensinäkemältä tarina naisesta, josta tulee perhettään ja maataan puolustava soturitar, kuulostaa tarjoavan progressiivista ja feminististä sanomaa katsojilleen. Kuitenkin Mulanin kapinallisuus loppupeleissä vahvistaa patriarkaalisia valta-asetelmia, eikä suinkaan riko niitä. Limbach v...