Siirry pääsisältöön

interrogatiiveja

eli kysymyssanoja


kuka?

Kirjarakas. Haaveilija. Lukijatyttö.
Kotiopiskelijatar. Humisevan huoneen asuttaja. Nainen ullakolla.
Argumentatiivinen, antiteettinen unelmatyttö. Heijastava peilipallo. Keskiyön sade.
Obsessiivinen lukija. Kriittinen lukija. Oman elämänsä kirjallisuudentutkija.
Esteettinen akateemikko. Estetiikan orja. Sanojen orja.
Pilkunviilaaja. Sanojen keräilijä. Keltaisten verhojen puhkianalysoija.
Siis kirjoittaja? Kenties joskus vielä kirjailija.
Toistaiseksi ikuinen opiskelija, kirjallisuuden uskollinen rakastaja.


mitä?

Humiseva huone on rakkaussymbioosi, jossa yhdistyvät kahden intohimoni symbolit: kirjallisuus ja kirjoittaminen.

Emily Brontën Humiseva harju on yksi lempikirjoistani. Sen goottilaiset teemat ja ristiriitaiset henkilöhahmot puhuttelevat minua ja romaani on innoittanut oman ensimmäisen romaanini teemoja.

Virginia Woolfin kirjoittama Oma huone on yksi suuri inspiraation lähteeni, kuten on myös Virginia Woolf itse. Kirjallinen esikuvani. Woolf on esseeteoksessaan sitä mieltä, että nainen tarvitsee tietyn määrän rahaa vuodessa sekä oman huoneen voidakseen kirjoittaa.

Täten tämä blogi on minun oma humiseva huoneeni. Virtuaalinen kirjoitusalustani. Vuodatuksia varten, esseitä varten. Arvosteluja varten, kritiikkejä varten. Proosaa varten, yleistajuista tieteellistä tekstiä varten. Kaikkia tekstejä yhdistää vain se, että ne ovat lähtöisin minun symbolisesta mustekynästäni.


missä?

Usein kirjoitan ja luen sängyssä. Sänky on minun työpöytäni. Levitän päiväpeitteelle pinon kirjoja, kasan vihkoja, laatikollisen erivärisiä kyniä. Lojun sängyssä ja syön suklaata, kuten Donna Tartt epäilemättä sitä kuvailisi. Ympärilläni on kolme lamppua, jotka ovat kukin päällä sen mukaan, mikä vuorokaudenaika sattuu olemaan ja kuinka armollisesti päivänvalo tihkuu ikkunasta sisään. Talvisin ruskea lämpöpeitto lepää raskaana ja lämpöisänä ylläni. Siitä luopuminen on ensimmäinen kevään merkki.


milloin?

Päivää vaille vuosi kirjagram -käyttäjäni perustamisen jälkeen mieleni alkoi kurotella kauemmas. Niin kauan, kun sillä riittää kerrottavaa, aion jakaa siinä syttyneitä ideoita.


miksi?

Päässäni oli liian paljon sanoja ja ajatuksia, joita en osannut tiivistää Instagram-postauksiin. Täten pyhitän tämän uuden nurkkaukseni pidemmille ja hiotummille teksteille, jotka toivottavasti antavat jotain muullekin maailmalle.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Disney ja sukupuolentutkimus -portfolio 3/6

”Did they send me daughters when I asked for sons?” Mulan (1998)  Sukupuolen performatiivisuus Mulanin (1998) sotakonteksti luo suurta eroa sukupuolien välille – koko elokuvan juoni on siinä, että Mulan joutuu teeskentelemään miestä, koska naisena häntä ei hyväksyttäisi ottamaan isänsä paikkaa armeijassa. Sotiminen on mitä epäsopivin toimi naiselle, ja jos mies taas ei täytä supersotilaan roolia tyydyttävästi, hänen koko miehuuttaan epäillään: ”Lähettikö ne mulle tyttärii, kun mä halusin, poikii”[1] Gwendolyn Limbachin (2013) mukaan Mulan kuuluu sarjaan animaatioelokuvia, jotka tarjoavat suorapuheisia, näennäisen kapinallisia naishahmoja – hän kutsuu tätä Disneyn Uudeksi naiseksi (engl. New Woman ). Ensinäkemältä tarina naisesta, josta tulee perhettään ja maataan puolustava soturitar, kuulostaa tarjoavan progressiivista ja feminististä sanomaa katsojilleen. Kuitenkin Mulanin kapinallisuus loppupeleissä vahvistaa patriarkaalisia valta-asetelmia, eikä suinkaan riko niitä. Limbach v...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Disney ja sukupuolentutkimus -portfolio 2/6

”She had seen that there was no love in his heart, and as punishment she transformed him into a hideous beast and placed a powerful spell on the castle and all who lived there. Ashamed of his monstrous form, the Beast concealed himself inside his castle.” Kaunotar ja hirviö (1991) Miehisyyden representaatiot Satuna Kaunotarta ja hirviötä on perinteisesti tulkittu naisten tarinana, mutta toisin kuin voisi kuvitella, Disneyn Kaunotar ja hirviö ( Beauty and the Beast,  1991) ei ole Bellen – naisen – tarina, vaan Hirviön – miehen. Tämä tulee ilmi heti alussa, sillä koko elokuva alkaa Hirviön taustarinalla siitä, kuinka hänet kirottiin hirviöksi. Tarinan pohjatekstin eri versioissa hirviöhahmo esitellään poikkeuksetta vasta tarinan jo käynnistyttyä, jolloin päähenkilöys ja fokus on enemmän sankarittaressa. Disneyn versiossa Belle kuitenkin päätyy olemaan oman tarinansa sivuhahmo. Susan Jeffords artikkelissaan ”The Curse of Masculinity: Disney’s Beauty and the Beast” (1995) osoittaa, e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Viikunapuuanalogia

Viikunapuu  Kuten Taylor Swift ja Phoebe Bridgers eräässä henkilökohtaisessa suosikkikappaleessani laulavat: “How can a person know everything at 18 but nothing at 22?” Minä olen juuri nyt en-tiedä-mitään -iässä, ja siksi koko loppuelämäni kohoaa edessäni juuri niin kuin Sylvia Plath The Bell Jar -romaanissaan kuvailee: “I saw my life branching out before me like the green fig tree in the story. From the tip of every branch, like a fat purple fig, a wonderful future beckoned and winked.” Askartelin bullet journal -kalenteriini oman viikunapuuni. Otaksun, että sitä voisi kutsua eräänlaiseksi unelmakartaksikin – siis jos unelmakartan sallittaisiin olla sellainen, jonka lähes jokainen kohta on jollain tapaa ristiriidassa muiden kanssa, ja jonka jokainen unelma poissulkee lähes kaikki muut. Osa viikunoistani kasvaa niin kiinni toisissaan, että ne yhdessä muodostavat erottamattoman kokonaisuuden. Osa kasvaa tertuissa, jonka jäsenet ovat kuin serkuksia tai puolisisaruksia, jotka jakavat...
Lähetä kommentti
Lue lisää