Siirry pääsisältöön

interrogatiiveja

eli kysymyssanoja


kuka?

Kirjarakas. Haaveilija. Lukijatyttö.
Kotiopiskelijatar. Humisevan huoneen asuttaja. Nainen ullakolla.
Argumentatiivinen, antiteettinen unelmatyttö. Heijastava peilipallo. Keskiyön sade.
Obsessiivinen lukija. Kriittinen lukija. Oman elämänsä kirjallisuudentutkija.
Esteettinen akateemikko. Estetiikan orja. Sanojen orja.
Pilkunviilaaja. Sanojen keräilijä. Keltaisten verhojen puhkianalysoija.
Siis kirjoittaja? Kenties joskus vielä kirjailija.
Toistaiseksi ikuinen opiskelija, kirjallisuuden uskollinen rakastaja.


mitä?

Humiseva huone on rakkaussymbioosi, jossa yhdistyvät kahden intohimoni symbolit: kirjallisuus ja kirjoittaminen.

Emily Brontën Humiseva harju on yksi lempikirjoistani. Sen goottilaiset teemat ja ristiriitaiset henkilöhahmot puhuttelevat minua ja romaani on innoittanut oman ensimmäisen romaanini teemoja.

Virginia Woolfin kirjoittama Oma huone on yksi suuri inspiraation lähteeni, kuten on myös Virginia Woolf itse. Kirjallinen esikuvani. Woolf on esseeteoksessaan sitä mieltä, että nainen tarvitsee tietyn määrän rahaa vuodessa sekä oman huoneen voidakseen kirjoittaa.

Täten tämä blogi on minun oma humiseva huoneeni. Virtuaalinen kirjoitusalustani. Vuodatuksia varten, esseitä varten. Arvosteluja varten, kritiikkejä varten. Proosaa varten, yleistajuista tieteellistä tekstiä varten. Kaikkia tekstejä yhdistää vain se, että ne ovat lähtöisin minun symbolisesta mustekynästäni.


missä?

Usein kirjoitan ja luen sängyssä. Sänky on minun työpöytäni. Levitän päiväpeitteelle pinon kirjoja, kasan vihkoja, laatikollisen erivärisiä kyniä. Lojun sängyssä ja syön suklaata, kuten Donna Tartt epäilemättä sitä kuvailisi. Ympärilläni on kolme lamppua, jotka ovat kukin päällä sen mukaan, mikä vuorokaudenaika sattuu olemaan ja kuinka armollisesti päivänvalo tihkuu ikkunasta sisään. Talvisin ruskea lämpöpeitto lepää raskaana ja lämpöisänä ylläni. Siitä luopuminen on ensimmäinen kevään merkki.


milloin?

Päivää vaille vuosi kirjagram -käyttäjäni perustamisen jälkeen mieleni alkoi kurotella kauemmas. Niin kauan, kun sillä riittää kerrottavaa, aion jakaa siinä syttyneitä ideoita.


miksi?

Päässäni oli liian paljon sanoja ja ajatuksia, joita en osannut tiivistää Instagram-postauksiin. Täten pyhitän tämän uuden nurkkaukseni pidemmille ja hiotummille teksteille, jotka toivottavasti antavat jotain muullekin maailmalle.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nosferatu: goottilainen kauhutragedia

  Nosferatu (2024) Dracula-adaptaation moderni uudelleenfilmatisointi Olipa kerran irlantilaiskirjailija, joka kokosi epistolaarisen romaanin vampyyrimyyteistä. Olipa kerran saksalainen kauhuelokuva, joka lähestulkoon tuhottiin tekijänoikeussyistä. Ja olipa kerran, yli sata vuotta myöhemmin, goottilainen kauhuelokuva, jota ei olisi olemassa ilman kahta edellä mainittua. Bram Stokerin (1847–1912) Dracula (1987) on länsimaisen kirjallisuuden kaanonin ikonisin vampyyrikirjaklassikko. Stoker kasaa romaanissaan kokoon eri kulttuurien ja aikojen verenimijöihin liittyvistä kansantaruista ja -uskomista vampyyrin arkkityypin, jota edelleen toistamme ja uudistamme eri medioissa. Stokerin goottilainen kauhuromaani innoitti saksalaista mykkäelokuvaa, Nosferatu, Eine Symphonie Des Grauens (1922), jota pidetäänkin ensimmäisenä säilyneenä vampyyrielokuvana. Oli kuitenkin vähällä, ettei se olisi lainkaan säilynyt – tuotantoon ei nimittäin saatu auktorisoitua lupaaa silloin jo edesmenneen Stokeri...

One For My Enemy: jos Shakespearen Romeo ja Julia olisi urbaania fantasiaa

One For My Enemy Romaanimuotoinen tragedia I Näytös: Hulluutta huomaamattominta Could he really taste so sweet, being her enemy? (151) Olivie Blake keittää, kokkaa, kypsyttää ja kiehauttaa kasasta eriparisia ainesosia herkullisen seoksen: Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmän raamit ja perintö, urbaanin noitafantasian ominaispiirteet, venäläinen mytologia ja tarusto sekä monimutkaisten perhedynamiikkojen verkosto yhdistyvät vakuuttavaksi ja tunteita herättäväksi teokseksi. One For My Enemy  on kirjana kultakimpale, jossa yhdistyy kolme kirjallisuuden lajia: lyyrinen kieli, draaman rakenne sekä romaanin muoto. Romaanimuotoinen tragedia onnistuu yhtä aikaa olemaan sekä toivottomampi, että toiveikkaampi, kuin inspiraationlähteensä. Rakenteeltaan romaani muistuttaa kovasti kolmenäytöksistä draamaa, jonka toinen näytös on pituutensa vuoksi pilkottu kolmeen osaan. Näytökset puolestaan koostuvat luvuista, joita voisi yhtä hyvin nimittää kohtauksiksi, joiden pituudet vaihtelevat, sillä jo...

Viikunapuuanalogia

Viikunapuu  Kuten Taylor Swift ja Phoebe Bridgers eräässä henkilökohtaisessa suosikkikappaleessani laulavat: “How can a person know everything at 18 but nothing at 22?” Minä olen juuri nyt en-tiedä-mitään -iässä, ja siksi koko loppuelämäni kohoaa edessäni juuri niin kuin Sylvia Plath The Bell Jar -romaanissaan kuvailee: “I saw my life branching out before me like the green fig tree in the story. From the tip of every branch, like a fat purple fig, a wonderful future beckoned and winked.” Askartelin bullet journal -kalenteriini oman viikunapuuni. Otaksun, että sitä voisi kutsua eräänlaiseksi unelmakartaksikin – siis jos unelmakartan sallittaisiin olla sellainen, jonka lähes jokainen kohta on jollain tapaa ristiriidassa muiden kanssa, ja jonka jokainen unelma poissulkee lähes kaikki muut. Osa viikunoistani kasvaa niin kiinni toisissaan, että ne yhdessä muodostavat erottamattoman kokonaisuuden. Osa kasvaa tertuissa, jonka jäsenet ovat kuin serkuksia tai puolisisaruksia, jotka jakavat...