Siirry pääsisältöön

interrogatiiveja

eli kysymyssanoja


kuka?

Kirjarakas. Haaveilija. Lukijatyttö.
Kotiopiskelijatar. Humisevan huoneen asuttaja. Nainen ullakolla.
Argumentatiivinen, antiteettinen unelmatyttö. Heijastava peilipallo. Keskiyön sade.
Obsessiivinen lukija. Kriittinen lukija. Oman elämänsä kirjallisuudentutkija.
Esteettinen akateemikko. Estetiikan orja. Sanojen orja.
Pilkunviilaaja. Sanojen keräilijä. Keltaisten verhojen puhkianalysoija.
Siis kirjoittaja? Kenties joskus vielä kirjailija.
Toistaiseksi ikuinen opiskelija, kirjallisuuden uskollinen rakastaja.


mitä?

Humiseva huone on rakkaussymbioosi, jossa yhdistyvät kahden intohimoni symbolit: kirjallisuus ja kirjoittaminen.

Emily Brontën Humiseva harju on yksi lempikirjoistani. Sen goottilaiset teemat ja ristiriitaiset henkilöhahmot puhuttelevat minua ja romaani on innoittanut oman ensimmäisen romaanini teemoja.

Virginia Woolfin kirjoittama Oma huone on yksi suuri inspiraation lähteeni, kuten on myös Virginia Woolf itse. Kirjallinen esikuvani. Woolf on esseeteoksessaan sitä mieltä, että nainen tarvitsee tietyn määrän rahaa vuodessa sekä oman huoneen voidakseen kirjoittaa.

Täten tämä blogi on minun oma humiseva huoneeni. Virtuaalinen kirjoitusalustani. Vuodatuksia varten, esseitä varten. Arvosteluja varten, kritiikkejä varten. Proosaa varten, yleistajuista tieteellistä tekstiä varten. Kaikkia tekstejä yhdistää vain se, että ne ovat lähtöisin minun symbolisesta mustekynästäni.


missä?

Usein kirjoitan ja luen sängyssä. Sänky on minun työpöytäni. Levitän päiväpeitteelle pinon kirjoja, kasan vihkoja, laatikollisen erivärisiä kyniä. Lojun sängyssä ja syön suklaata, kuten Donna Tartt epäilemättä sitä kuvailisi. Ympärilläni on kolme lamppua, jotka ovat kukin päällä sen mukaan, mikä vuorokaudenaika sattuu olemaan ja kuinka armollisesti päivänvalo tihkuu ikkunasta sisään. Talvisin ruskea lämpöpeitto lepää raskaana ja lämpöisänä ylläni. Siitä luopuminen on ensimmäinen kevään merkki.


milloin?

Päivää vaille vuosi kirjagram -käyttäjäni perustamisen jälkeen mieleni alkoi kurotella kauemmas. Niin kauan, kun sillä riittää kerrottavaa, aion jakaa siinä syttyneitä ideoita.


miksi?

Päässäni oli liian paljon sanoja ja ajatuksia, joita en osannut tiivistää Instagram-postauksiin. Täten pyhitän tämän uuden nurkkaukseni pidemmille ja hiotummille teksteille, jotka toivottavasti antavat jotain muullekin maailmalle.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Babel: mystinen kertomus indeed

Babel ja Babel Kääntämisen problematiikasta i R.F. Kuangin Babel, or The Necessity of Violence: An Arcane History (2022) on perin vaikuttava teos. Suuren kokonsa ja sisällöllisen laajuutensa puolesta kirjaa voisi miltei sanoa eepokseksi, tai vähintään tiiliskiveksi. Kantensa perusteella romaani on kenties kaunein kirja, joka on kirjahyllyäni kuunaan koristanut. Kannen perusteella – ja The Book Leo -YouTube-kanavan – tahdoin sen alkujaan hankkiakin. Viime syksyn odotettujen kirjamessujen kynnyksellä odotin lisäksi innolla suomennosta kirjasta, joka lupaili dark academia -tunnelmaa sekä omaperäistä ja nerokasta, kääntämiseen linkittyvää taikuusjärjestelmää. Kun löysin messujen oman Babel -tornin halusin saada oman kappaleeni heti. Aloitin työlään ja pitkällisen lukuprojektin, jossa luin vuorotellen eli rinnakkain sekä häikäisevän kaunista alkuteosta, että lupaavaa ja kiehtovaa suomennosta. Tähän projektiin kului lopulta kolme kuukautta, sillä se eteni varsin epäsäännöllisin ajoin ja sik...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Viikunapuuanalogia

Viikunapuu  Kuten Taylor Swift ja Phoebe Bridgers eräässä henkilökohtaisessa suosikkikappaleessani laulavat: “How can a person know everything at 18 but nothing at 22?” Minä olen juuri nyt en-tiedä-mitään -iässä, ja siksi koko loppuelämäni kohoaa edessäni juuri niin kuin Sylvia Plath The Bell Jar -romaanissaan kuvailee: “I saw my life branching out before me like the green fig tree in the story. From the tip of every branch, like a fat purple fig, a wonderful future beckoned and winked.” Askartelin bullet journal -kalenteriini oman viikunapuuni. Otaksun, että sitä voisi kutsua eräänlaiseksi unelmakartaksikin – siis jos unelmakartan sallittaisiin olla sellainen, jonka lähes jokainen kohta on jollain tapaa ristiriidassa muiden kanssa, ja jonka jokainen unelma poissulkee lähes kaikki muut. Osa viikunoistani kasvaa niin kiinni toisissaan, että ne yhdessä muodostavat erottamattoman kokonaisuuden. Osa kasvaa tertuissa, jonka jäsenet ovat kuin serkuksia tai puolisisaruksia, jotka jakavat...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Bridgerton: When He Was Toxic

  Bridgertonit Romanttisten tarinoiden epäromanttiset miehet Tiivistelmä Kirjoitin vuosi sitten kandidaatin tutkielmani Julia Quinnin Bridgerton -kirjasarjan osista 2, 3 ja 4. Tämä kirjoitus on konkreettinen esimerkki siitä, kuinka huonosti valittu kirjallisuuden kandidaatintyön tutkimuskohde voi saada opiskelijaparan vihaamaan niin kohdekirjallisuuttaan kuin koko kandidaatin tutkielmaansa. i: Prologi Jos joku jälkikäteen kysyy minulta miksi päädyin tutkimaan juuri ja nimenomaan Julia Quinnin sekundääriromansseja, en rehellisesti osaa vastata. Minulla oli tarve keksiä lennosta jokin aihe ja muovata siitä mieluinen. Epäonnekseni olin juuri aihevalintaa tehdessäni lukenut Bridgerton -kirjoja ja tartuin niihin kuin satunnaiseen puseroon vaatekaapin perukoilla. Se pusero vain sattui olemaan sellainen, jota ei voinut enää heittää takaisin. Kaikki alkoi tietenkin Netflixin Bridgerton -sarjasta, tuosta visuaalisesta satuloistosta, jonka juoni oli herkullinen ja hahmokaarti ilahduttava. S...
Lähetä kommentti
Lue lisää