Viikunapuu Kuten Taylor Swift ja Phoebe Bridgers eräässä henkilökohtaisessa suosikkikappaleessani laulavat: “How can a person know everything at 18 but nothing at 22?” Minä olen juuri nyt en-tiedä-mitään -iässä, ja siksi koko loppuelämäni kohoaa edessäni juuri niin kuin Sylvia Plath The Bell Jar -romaanissaan kuvailee: “I saw my life branching out before me like the green fig tree in the story. From the tip of every branch, like a fat purple fig, a wonderful future beckoned and winked.” Askartelin bullet journal -kalenteriini oman viikunapuuni. Otaksun, että sitä voisi kutsua eräänlaiseksi unelmakartaksikin – siis jos unelmakartan sallittaisiin olla sellainen, jonka lähes jokainen kohta on jollain tapaa ristiriidassa muiden kanssa, ja jonka jokainen unelma poissulkee lähes kaikki muut. Osa viikunoistani kasvaa niin kiinni toisissaan, että ne yhdessä muodostavat erottamattoman kokonaisuuden. Osa kasvaa tertuissa, jonka jäsenet ovat kuin serkuksia tai puolisisaruksia, jotka jakavat...